Energiatehokkuus on vähäpäästöisyyttä

Puhuessamme energiatehokkuudesta puhumme oikeastaan siitä, miten rakennukset rasittaisivat ympäristöä päästöillään mahdollisimman vähän, sanoo toimitusjohtaja ja rakennusten energiatalouden asiantuntija Risto Pääjärvi Senewa Oy:stä.

Kun energiankäyttö on entistä vähäisempää, pienentyvät myös päästöt ja lämmityskustannukset pysyvät paremmin hallinnassa. Tämän on toteuduttava asumisen mukavuuden heikentymättä ja talon rakenteiden säilymistä vaarantamatta.

Öljylämmitys on ekologiselta jalanjäljeltään erittäin kilpailukykyinen muiden lämmitysmuotojen kanssa. Perusteita lämmitysjärjestelmän vaihtamiseen ympäristösyistä ei siis ole. Kyse on Risto Pääjärven mukaan siitä, miten öljylämmittäjä saa talonsa ja lämmitysjärjestelmänsä muodostaman kokonaisuuden tulevaisuudessa toimimaan riittävän energiatehokkaasti. Öljylämmitysjärjestelmä antaa tähän hyvän pohjan.

Energiatehokkuus tulee osaksi asumisen arkipäivää

Energiatehokkuus on terminä verrattain uusi. Risto Pääjärven mukaan se tulee kuitenkin olemaan olennainen osa rakentamisen, asunnon ostamisen ja asumisen arkipäivää.

– Menemme samaan käytäntöön kuin vaikkapa jääkaapin ostossa. A-luokan rakennus on energiatehokkaampi kuin D-luokan rakennus. Parempi energialuokitus viestii pienemmistä ylläpitokustannuksista ja vähäisemmistä päästöistä.

Päästöjen rajoittaminen on EU:n yhteinen hanke. Suomi on yhteisön pohjoisin maa. Rakennusten lämmityksellä on meillä päästötarkastelussa suurempi merkitys kuin etelämpänä sijaitseville valtioilla.

– Yhtälö on hyvin yksinkertainen. Rakennukset on rakennettava siten, että hiilidioksidipäästöjä syntyy mahdollisimman vähän.  Mitä enemmän sähköä, kaukolämpöä tai öljyä ne kuluttavat, sitä enemmän päästöjä syntyy. Kaikkiin lämmitystapoihin liittyy aina ympäristöä rasittava piirre, Pääjärvi huomauttaa.

Tiivis talo, riittävä ilmanvaihto

– Rakennuksen energiatehokkuuden lähtökohta on sen tiiveys. Energiatehokkaan rakennuksen seinien, katon ja lattian lämpöeristys on riittävän paksu. Ikkunat ovat eristävyydeltään perinteisiä paremmat, samoin kaikki ulko- ja parvekeovet.

Koska energiatehokas rakennus on tiivis, tulee sen ilmanvaihtoon panostaa. Ilmanvaihtokone valitaan siten, että sen vuosihyötysuhde on mahdollisimman hyvä.  Kuluttajien on oleellista selvittää nimenomaan harkitsemansa laitteen vuosihyötysuhde, joka antaa todellisen kuvan laitteen energiatehokkuudesta. 

Vesikiertoinen lämmönjako

Lämmönjakojärjestelmä on yksi energiatehokkuuden rakennuspuista. Lämmönjakojärjestelmäksi kannattaa valita vesikiertoinen järjestelmä. Tällöin lämmitystä voidaan toteuttaa haluttaessa monin eri tavoin. Ratkaisu takaa myös verrattain hyvän joustavuuden lämmönlähteen vaihtamisessa tarvittaessa.

– Käytännössä vesikiertoinen lämmönjako on ainoa todellisen energiatehokkuuden ja riittävän mukavuustason tuova lämmönjakoratkaisu, summaa Pääjärvi pitkän kokemuksensa pohjalta.

Lämmitysmuoto ja rinnakkaislämmöt

Lämmitysjärjestelmä varmistaa taloon riittävän lämpötilan ja takaa tarvittavan lämpimän käyttöveden tuotannon sekä mukavuuslämmityksenä miellyttävän lattiapintojen lämpötilan myös varsinaisen lämmityskauden ulkopuolella.  Vaadittava energiamäärä tulee pystyä tuottamaan mahdollisimman energiatehokkaasti.

– Valitun lämmitysjärjestelmän pitää hoitaa kovatkin pakkasjaksot. Suomen arktisissa olosuhteissa saatetaan joutua tilanteisiin, jossa lämpötila laskee jopa -30 ^oC:een. Tärkeää on myös se, että pystymme hyödyntämään mahdollisimman paljon ilmaislämpöjä. Vähintäänkin kahden erilaisen järjestelmän lämpökeskus on tulevaisuutta myös energiatehokkuusmielessä, Pääjärvi korostaa.

Öljylämmittäjä saa auringosta osan lämmöntarpeesta kahdeksan kuukauden aikana vuodessa ja kylmimmän jakson hoitaa öljylämmitys.

Uusia määräyksiä 2010 ja 2012

Ympäristöministeriöltä on tulossa uudistuksia Rakentamismääräyskokoelmaan vuosina 2010 ja 2012. Ensimmäisissä muutoksissa keskitytään ennen muuta rakennuksen vaipalle asetettaviin vaatimuksiin. Määräykset tiukentavat nykyistä määräystasoa arviolta 30–40 prosenttia.

Vuonna 2012 voimaan tulevissa muutoksissa kiristettäisiin yleistä vaatimustasoa edelleen noin 20 prosentilla ja siirrytään säätelemään rakennuksen kokonaisenergiankulutusta. Kullekin energiamuodolle määritetään niin sanotut primäärienergiakertoimet. Ympäristöystävällisellä energiamuodolla lämpiävä talo saa kuluttaa kertoimensa ilmoittamassa suhteessa enemmän energiaa kuin haitallisempaa energiaa käyttävä.

– Määräyksien kehittyminen ovat rakentajan kannalta hyvä ja suojaa tuova asia. Energiatehokkuuteen on järkevää pyrkiä ilman määräyksiäkin, jotka määrittävät aina vain vaadittavan minimitason. Kaikkien energiamuotojen hinnat ovat nousussa. Tekemällä riittävän vähän energiaa kuluttavan talon rakentaja varmistaa, että lämmityksen kustannukset eivät nouse kohtuuttomaksi tulevaisuudessa.

Öljylämmittäjän tie

Energiatehokkuuden kehittämisessä on Risto Pääjärven mukaan kyse optimoinnista. Kiinteistö pitää saada tilaan, jossa se kuluttaa mahdollisimman vähän energiaa ja tuottaa mahdollisimman vähän päästöjä. Samalla on otettava huomioon käytössä olevat taloudelliset voimavarat ja se, että valittujen energiaratkaisujen on oltava toimivia Suomen olosuhteissa. 

Öljylämmittäjällä, kuten kaikkien muidenkin energiamuotojen hyödyntäjillä, tulee olla lähtökohtana kiinteistön energiatehokkuuden varmistaminen. Energiaa ei ole varaa hukata esimerkiksi puutteellisten eristysten kautta.

Tämän jälkeen on vuorossa itse lämmitysjärjestelmän tehokkaan toiminnan varmistaminen.

Kenties öljykattila on jo vanha, eikä se enää ole energiatehokkuudeltaan nykyajan tasolla. Kattilan vaihtaminen uuteen voi olla paikallaan.

Kattilauudistuksen yhteydessä aurinkolämmityksen käyttöönotto kehittää energiatehokkuutta, sillä uusiutuvan energian käyttö pienentää kiinteistön päästöjä. Erittäin tärkeää on myös se, että öljylämmittäjällä on automaattisesti valmius hyödyntää nestemäistä biopolttoainetta ilman lämmityslaitteiden muutostöitä.